Jarkin ekat ratakisat

Oltiin tänään Tuomarinkartanon vinttikoirakeskusksessa ratakisoissa Jarkon kanssa. Kisa oli Jarkon ensimmäinen ratakisa, tosin kerran aiemmin oltiin ilmoittauduttu, mutta kisa keskeytettiin silloin ennen meidän vuoroa rankan sateen ja sen aiheuttaman liukastumis- ja loukkaantumisvaaran takia.

Tänään Jarkon pariksi juoksemaan tuli viehkeä karkeakarvainen keskarineito Carrie (Vehkakallion Charlotta). Kisat alkoivat lääkärintarkastuksella klo 1030. Kisat itsessään alkoivat klo 12 ja meillä oli lähtö 42, joten saimme muutaman tunnin odotella ja nauttia kisatunnelmasta.

Tällä kertaa podengolähtö oli laitettu myös toto-lähdöksi, jossa sai veikata voittajaa. Tottakai piti podengolähdön totoamista kannattaa ja koittaa onneaan, joten kävimme laittamassa Jarkille lapun. Tuloksena tästä oli paketti Royal Canin- kakkapusseja kotelon kera sekä hieno Hackmanin juustohöylä. =)

Kun Jarkon ja Carrien lähtö lähestyi alkoi vatsassani olemaan enemmän perhosia. Mietin, että miten ihmeessä saan Jarkon kiinni kun sillä on ollut taipumusta karata ja kiusotella kiinniotettaessa.

Koirat kopitettiin ja lähtölupa saatiin. Jarkki ja Carrie ampaisivat matkaan ja juoksu sujui hyvin. Matkan pituus oli tällä kertaa 480 m. Olin valmiiksi odottamassa Jarkkoa kohdassa, jossa viehe pysähtyisi, mikä meinasi koitua virheeksi. Pitkällä matkalla koirat kun juoksevat ensin kerran tämän kohdan ohi ja vasta seuraavalla kierroksella pysähtyvät siihen. Jarkko kuitenkin jotenkin havaitsi minut tässä kohtaa ja sadasosasekunnin ajan näytti siltä, että Jarkko keskeyttäisi ja tulisi moikkaamaan mammaa, mutta onneksi viehe vei mielenkiintoisuudessa voiton. Jopa vieheen vetäjä mainitsi juoksun jälkeen asiasta.

Matka kuitenkin jatkui mammasta huolimatta ja molemmat koirat pääsivät maaliin. Jarkko ensin ja Carrie hetken päästä. Jarkon voittoaika oli 40,75 s. mikä oli podengojen rataennätys Tuomarinkylän radalla. Aika hyvin ensikertalaiselta.

Sertejä podengot eivät vielä voi radalta saada eivätkä valioituakaan, vaikka niillä kilpailuoikeudet onkin, sillä niille ei ole juostu vertailuaikoja käyttövalioaikaa varten. Niitä nyt sitten keskariporukalla koitetaan juoksennella ja saada kerättyä. Voi hyvin olla, että nämä nyt kisaavat eivät ikänään tule juoksemaan serteistä, mutta tehdään työtä nyt ainakin tulevia sukupolvia varten. Aika näyttää ja innostus kuinka pitkään käyttövalioaikojen aikaasaaminen kestää. Me ainakin oman poppoon puolesta teemme asian eteen niin paljon kuin mahdollista on.

Saimme siis tänään nauttia menestyksestä ja hyvästä ilmasta. Seuraava ratakisa on samassa paikassa parin viikon kuluttua eli keskiviikkona 15.7. Sen jälkeen Jarkko jääkin näyttely ja juoksutauolle ja palaa kehään ja maastoradalle vasta Mustialassa 15.-16.8.

Harryn ensimmäinen Match Show / Harry's First Match Show

Eilen illalla pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kohti Petikkoa ja Harryn ensimmäistä Match Showta. Poika on kotiutunut sen verran hyvin, että päätimme kokeilla miten näyttelyissä oleminen sujuu. / Yesterday we packed our podengos in the car and drove to Petikko and Harry's first Match Show. Potter has been adapting so well to his new environment that we dared to try how he takes the shows.

Aluksi vähän jännitti kun paikalla oli niin paljon erilaisia koiria ja ihmisiä, mutta hetken päästä Harry istuskeli jo ihan lunkisti omalla tuolilla Carloksen vieressä. Lihapullat ja grillattu makkara maistuivat hyvälle ja oli mukava seurailla muita koiria ja touhuta vähän itsekin. / At first Harry was a little worried about all the people and dogs of different breeds that were around us but in a moment, following Carlos' example, he was laying on the ground relaxed. We also had our picnic supplies with us - meatballs and saussage - and that lightened our dog's day. =)

Kehään pääseminen kesti tovin, tuolla kun ei ollut erikseen pentujen kehää vaan kaikki urokset ja nartut olivat yhtä aikaa kehässä. Harry taisi vähän väsyä odotteluun ja meinasi sanoa, ettei liiku mihinkään. Vähän heräteltiin poikaa ja sitten mentiin kehään. Liikkuminen ja seisominen sujuivat mallikkaasti, mutta tuomari täti ei ollut kiva. Hyvä kokemus se kuitenkin oli pienelle ensikertalaiselle. Eikä enempää voi vaatiakaan maassa kolme päivää vasta viettäneeltä lapsukaiselta. / It took a while to get to the ring since there weren't, as normally is, a separate ring for the puppies. All males (and females) were together. Harry was nro 42, so we had to wait quite a long time. That might be one reason for the little reluctance of Harry to be touched by the judge. We did not want to tease Harry so we just walked in the ring for a moment and then went to a nice park to run free. I was really happy about the way Harry presented himself in the ring. Some more practice and he is ready to mesmerise all the judges as he has already done to me..

Pari kuvaa / Some pictures:

Tuossa lyhyt video Potterista kehässä / A short video of Potter in the ring:

Mölliagissa Carloksen kanssa

Oltiin Carloksen kanssa keskiviikkona agilityn möllikisoissa. Paikalla oli porukkaa todella paljon ja kello oli yli 22 kun päästiin odottelun jälkeen radalle..




Carloksella oli odottelusta huolimatta meno päällä ja se oli todella hyvällä tuulella. Ohjaaja sen sijaan oli aivan kuutamolla. Mutta kivaa oli kuitenkin. Ja se on pääasia. Tuossa video, josta voipi seurata meidän menoa...

Tuomarikin oli tykännyt kovasti pienestä energiapakkauksestamme.. Oli sanonut toimitsijalle, että hänkin haluaa tuollaisen.. =)

Harri kotiutuu

Nyt on Harri ollut kolme päivää kotona ja on mukana porukassa täysin... Touhuaa muiden mukana ja ottaa mallia ja oppii. Tänään oppi tulemaan "tietokoneelle", eli tietokonetuoliin istumaan selän taakse. Oli nähnyt Carloksen tekevän niin, joten ilmeisesti meinasi, että tietokoneilu kuuluu olennaisena osana pienen pojan päivätoimintaan.

Iltasella mennään käymään Match Showssa Harrin kanssa vähän tutustumassa näyttelytouhuihin. Koitetaan saada sieltäkin kuvamateriaalia.

Tässä pari kuvaa Harrista Englannissa:

Harri ja sisko Holly ja Hartsa ulkoilemassa:

Tässä muutama kuva Harrista Suomessa:
Perhepotretti (Potter, Rumppis, Carlos ja Omppu):

Agilitykisoissa turistina:

Niityllä kirmailua Martan kanssa:

Porukassa niityllä:

Koirapuistoilua:

Potterin perhe

Tutkiskelin nettiä ja kaivelin sähköpostia. Löysin Potterin vanhemmista kuvia:

ISÄ: Plushcourt Vencedor
PENTUNA


Maailmanvoittaja-08, AVO ERI-1


EMÄ: Plushcourt Sabatina at Hulmilty

Kaaoksen Kuningasta odotellessa....

On se odottavan aika pitkä... Sen saa todeta yhä uudestaan ja uudestaan kun odottelee uutta pentua tulevaksi. Tällä kertaa semmoista lähdetään ihan hakemaan. Tie siis vie Englantiin ensi perjantaina noutamaan Hulmility King of Chaosta, "Harrya" eli kotoisammin "Potteria".

Potterin kanssa palataan kotio sunnuntaina ja sitten tutustellaan pari viikkoa ennen ensimmäisiä pentumittelöitä. Jätkä kun on ilmoitettu jo viiteen pentukarkeloon, vaikkei ole edes vielä tassuaan Suomen kamaralle laittanut.

Kuvien perusteella on aika kovat odotukset jäppisestä, mutta kuhan kahtellaan minkälaiseksi herra päättää isona ruveta. Tuossa kuitenkin esimakua meidän uudesta vahvistuksesta...

Elämää alkavan LP:n kanssa

Nyt on viikko Martan LP - tuomiosta ja ensimmäisestä Cartophen-pistoksesta. Valitettavasti näyttää siltä, että pistos ei ole tuonut mitään apua. Eikä lisäravinteiden syöttäminenkään. Viimeksi tänään koira on ollut täysin kolmijalkainen.. Sydäntä korventaa katsoa pientä elämäniloa täynnä olevaa koiraa, joka ei yksinkertaisesti pysty tekemään kaikkia niitä asioita joita se haluaisi tai joita se on sairastumiseensa asti tehnyt.

Leikkaus siis näyttää häämöttävän meillä edessä. Mutta entä jos sekään ei auta? Entä jos Martta kärsii lopun ikänsä kivuista, lihasjumeista, miten etupää ja toinen takajalka tulee reagoimaan voimakkaampaan rasitukseen, puhumattakaan siitä mitä noin aktiivisen koiran kyseessä ollen tekee henkisesti se, ettei pysty "elämään täysillä".... Mieleen piirtyviä kauhukuvia, joita en ehkä vielä edes halua ajatella...

No meni miten meni, Martti tulee saamaan kaiken mahdollisen helpotuksen, jota tarvitsee elääkseen mahdollisimman normaalin podengoelämän. Toki täytyy olla myös siihen varautunut, ettei mikään auta... Silloin pitää osaa luovuttaa. Mutta sen aika ei onneksi ole vielä. Ja toivottavasti ei tulekaan.

Nämä sanat ei ole tähän kirjoitettu sen takia, että haluaisin sääliä.. Ne on lätkitty ilmaan ihan sen takia, että nyt konkreettisesti tiedän sen tuskan minkä koiran omistaja ja perhe tuntee koiran sairastuessa johonkin näinkin vakavaan.. Pistää hiljaiseksi kyllä näin aloittelevana kasvattajana ajattella vastaava tilanne oman kasvattini omistajan kohdalle.

Entistä varmemmin olen sitä mieltä, että avoimmuutta tarvitaan. Tutkimuksia tarvitaan. Yhteistyötä tarvitaan. Kenenkään etu ei ole salailla tämmöisiä tauteja. Kenenkään etu ei ole piilottaa tuloksia. Kasvattaja on vastuussa teoistaan, mutta aina ei voi tietää. Itseasiassa aika harvoin voi tietää. Ei vaikka miten hyvin valmistautuisi. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää, että taudin puhkeaminen ei ole kenenkään vika (ellei suoranaisesti yhdistä tietoisesti sairaita vanhempia). Mutta vastuullista kasvatuksesta tekee se, että ottaa opiksi näistä puhjenneista taudeista, jakaa tiedon muiden kasvattajien kanssa ja aktiivisesti pyrkii siihen, että saataisiin nämä mahdollisimman pian taka-alalle. Ettei koskaan tarvitsisi todeta, että podengo oli perusterve rotu.. nyt kaikki kantajia.

Tauteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yhdestä kun pääsee niin toinen tulee tilalle. Siltikin pitäisin tärkeänä tutkituttaa koira niiltä osin kuin se kulloinkin on mahdollista. Moni sanoo, ettei esim. Legg Perthes kantajuus näy vanhempien lonkkakuvissa. Totta varmaankin, mutta niistä lonkkakuvista näkee onko lonkat sillä hetkellä ok. Tarkemmin tätäkin asiaa päästäisiin tutkimaan jo saataisiin geenitesti LP:tä varten. Näiden asioiden parissa työskentelee mm. Hannes Lohi työryhmineen. Heittäisin tässä haasteen jokaiselle podengon omistajalle ja kasvattajalle. Otattakaa podengoistanne verta ja lähettäkää työryhmälle. Liittäkää mukaan rehelliset terveystiedot koirasta ja sen sukulaisista. Erityisesti sairastuneiden koirien näytteitä ja niiden "terveiden" sisarusten näytteitä. Näitä kun saadaan tarpeeksi ja työryhmälle osoitettua miten tosissaan ollaan, niin ehkä jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa voimme yksinkertaisella DNA testillä tutkia kuka on kantaja ja kuka ei. Tästä on se hyöty, että myös kantajia voidaan jalostuksessa käyttää tarvittaessa kun ne osataan yhdistää terveisiin koiriin.

Jalostus ja kasvatus näin pienessä rodussa on kompromisseja täynnä. Kaikkea ei voi saada. Mutta jos kasvattajana ja rodun harrastajana voin jotain rakastamani rodun eteen tehdä, vaikka sitten vain lähettää sen pienen verinäytteen jollekin työryhmälle, niin teen sen. Ei tarvitse edes miettiä.

Tälläistä tällä erää, paatoksella ja ehkä vähän paasaten. Tärkeää asiaa yhtä kaikki. Toivottavasti edes joku tästä inspiroituu ja otattaa sen näytteen ja lähettää ne terveystiedot. Pitäkää koiristanne hyvää huolta... ja tutkituttakaa ne. Itse ne ei sitä osaa tehdä.