Tänään käytiin keskariseitsikon kanssa eläinlääkärissä sirutuksessa ja tarkastuksessa. Kaikki pennut käyttäytyivät todella hienosti. Ell oli ihmeissään pentueen tasaisuudesta ja siitä että kaikilla oli kivekset jo laskeutuneet ja purennat oikein. Mitään huomautettavaa ei lääkärillä ollut.
Viralliset nimetkin annettiin pennuille. Tämmöiset niistä nyt sitten tuli:
Caramelon More Than Words, 'Uuno'
Caramelon Because I Can, 'Alpo'
Caramelon All At Once, 'Fievel'
Caramelon Look At Me, 'Alma'
Caramelon Been There Done That, 'Speedy'
Caramelon Told You So, 'Robin'
Caramelon Talking To Me, 'Roger'
Vielä on muutama vapaana. Ehtii siis saada vielä omansa Suomen ensimmäisestä keskarisilukkipentueesta.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Caramelon kennelissä tapahtuu
Kauan aikaa on viimeisestä päivityksestä. Paljon on tapahtunut ja uusia tulokkaita on tullut perheeseen. Historiaakin on päästy tekemään kun Suomen ensimmäinen sileäkarvainen keskikokoinen podengo pentue näki päivänvalon 17.10.2010. Kertulle ja Jarkolle syntyi 7 jälkeläistä, 6 urosta ja 1 narttu.
Pentueen vanhemmat ovat molemmat kunnostautuneet sekä käytössä, että näytössä, joten lapsilla on hyvä lähtökohdat niin juoksu- kuin näyttelyuralle. Mielenkiinnolla odotetaan mitä tulevan pitää. Pentuja on vielä vapaana, niille toivotaan aktiivisia koteja.
Kummatkin vanhemmat terveystutkittuja. Jarkolla terveet silmät ja polvet 0/0, Kertulla terveet silmät, polvet 0/0, lonkat A/A ja kyynärät 0/0.
Tara ja Suski
Pedro
Pentueen vanhemmat ovat molemmat kunnostautuneet sekä käytössä, että näytössä, joten lapsilla on hyvä lähtökohdat niin juoksu- kuin näyttelyuralle. Mielenkiinnolla odotetaan mitä tulevan pitää. Pentuja on vielä vapaana, niille toivotaan aktiivisia koteja.
Kummatkin vanhemmat terveystutkittuja. Jarkolla terveet silmät ja polvet 0/0, Kertulla terveet silmät, polvet 0/0, lonkat A/A ja kyynärät 0/0.
Kaikenkaikkiaan vuosi 2010 on ollut vaiherikasta aikaa kennelille. Keväällä syntyi kennelin toinen pentue (Oliver x Hera) pieniä karkeita, 2 likkaa. 'Mandi' (Caramelon All About Me) ja 'Laku' (Caramelon Here I Am Dixon) ovat molemmat hienoja likkoja ja jo aloitelleet näyttelyuraansa. :D Mandi meni sijoitusperheeseen Hyvinkäälle ja Laku Kennel Dixoniin Veikkolaan.
Laku ja Mandi
Kesällä päästiin hakemaan uusi jalostusnarttu USA:sta asti ja samalla viettämään 10 päivän lomaa Floridassa. Falcao's Zarina 'Tara' tuli reissulta Suomeen ja jäi asumaan kenneliin. Tara on käynyt muutamassa pentunäyttelyssä ja aloittaa kunnolla näyttelytoiminnan ensi vuonna. Tara on todella nopea juoksija ja varmasti tämä neiti nähdään myös juoksukisoissa tulevaisuudessa.
Tara ja SuskiPari viikkoa USA:n reissun jälkeen Suski käväisi Norjassa hakemassa Carloksen (Sandeisan Caramelo) pojan Pedron (Gerseme's Caramelon Carlito) meille kotiin. Pieni mies on vastannut odotuksia ja käynytkin ahkerasti pentunäyttelyissä hyvällä menestyksellä. Podengojen päänäyttelyssä Pedro oli VSP-pentu ja kaikissa muissa pentunäyttelyissä se on ollut ROP.
PedroPäänäyttelyissä tuli myös menestystä. Pedro oli VSP-pentu, Mandi pienten narttujen 1. + KP, Oliver PU3, Harry NUO ERI-2 ja vara-SERT, Falcao's Zarina PEK-3. Keskareista Maria oli ROP ja Jarkko VSP. Tuomarina oli Ricardo Leite Portugalista.
Kävimme myös jo perinteeksi muodostuneella lomareissulla Hailuodon maastokisoissa, joissa meillä oli juoksemassa pienistä Harry, Terho ja Caramelon ensimmäisestä pentueesta Siiri (Caramelon Best In Show) sekä keskareista Jarco ja Maria.
Siiri ja Harry olivat toisissa juoksukisoissaan ja Terho ensikertalainen. Siiri pinkoi hienosi voittoon ja sai SERTK:n lisäksi ylituomareitten tunnustuspalkinnon. Finaalista tuli sangen huimia pisteitä, mm. yhdeltä osa-alueelta jopa 98/100. Kyllä kasvattajaa hymyilytti. Terho juoksi hienosti sekä alkuerän, että finaalin ja sai SA-tuloksen. Harryn kohtaloksi koitui yksin juokseminen alkuerässä, pienen miehen kiinnostus ja rohkeus ei riittänyt yksin koko radan juoksemiseen. Ensi kaudella jatketaan siis harjoituksia.
Keskareista voiton nappasi Jarco, Maria ajautui finaalissa väärälle juoksulinjalle ja hukkasi vieheen. Muuten molemmat juoksivat tosi hienosti.
KESKIKOKOISEN SILEÄKARVAISEN PORTUGALINPODENGON PENTUJA!!!
Pitkän hiljaiselon jälkeen on aika päivittää kuulumisia kun on tapahtunut paljon jänniä asioita...
Suomen ensimmäinen silukkikeskaripentue näki päivänvalon 10.11.2010. Pentuja syntyi yhteensä 7, joista 6 uroksia ja 1 narttu.
Pentueen vanhemmat:
Isä: FIN MVA, FIN KVA-m, PMV-09 CARAMELO
Emä: FIN MVA, V-09 GHAIA DA FLÔR D'ESTEVA
Molemmat vanhemmat tutkitusti terveet silmien ja polvien (0/0) osalta, emältä tutkittu myös lonkat (A/A) ja kyynärät (0/0).
Tarjolla loistavia harrastuskoiria aktiiviseen perheeseen. Molemmat vanhemmat toimivat sekä käytössä, että näytössä. Pentujen luovutus viikosta 2 lähtien.
Narttu sijoitetaan samoin yksi uros.
Lisätietoja Mimori 050 - 371 1875 / kennelcaramelon@gmail.com tai Susanna 045 - 311 89 75 / karppinens@gmail.com.
torstai 3. syyskuuta 2009
Pentunäyttely Tuomarinkylässä 9.8.
Ompas taas ollut hulinaa kun ei ole tännekään ehtinyt mitään päivittää. Ollaan nyt viimeiset viikot "rähjäännytty reissussa" ja nyt vihdoin alkaa toipumaan kesäpäivä, päänäyttely ja kitkemismaratonista.
Pentukarkeloihin tällä kertaa oli meiltä ilmoitettu Caro ja Harry. Vähän jännitti kun tuomarina oli jo kertaalleen nähty Raisa Savander ja viimeksi Caro oli saanut noottia hampeista.
No ensimmäisenä kehään singahti jälleen Harry. Harry oli jälleen vähän ujolla tuulella ja sen huomasi pöydällä. Kuitenkin saatiin KP ja matka jatkui ROP-kehään.
Caron vuoro tuli ja jännitin kovasti mitä tuomari tuumaisi hampeista. Viimeksi oli ehdottanut niiden katkaisemista kun eivät mahdu suuhun. Tällä kertaa hampaat olivat täysin kohdallaan ja tuomari totesikin niiden vaihtuneen hienosti. Carollekin siis KP, ja seuraksi Harrylle ROP-kehään.
Molemmat lapset esiintyivät hienosti, Caro liikkui paremmin, mutta silti ROP:n nappasi Harry. Caro siis VSP.
Ryhmäkehässä Harry oli aika väsynyt eikä kauheasti menestystä odotettu. Mutta niin vain sieltä rapsahti RYP-4. Hieno päivä jälleen.
Kuvia tulee myöhemmin.
Pentukarkeloihin tällä kertaa oli meiltä ilmoitettu Caro ja Harry. Vähän jännitti kun tuomarina oli jo kertaalleen nähty Raisa Savander ja viimeksi Caro oli saanut noottia hampeista.
No ensimmäisenä kehään singahti jälleen Harry. Harry oli jälleen vähän ujolla tuulella ja sen huomasi pöydällä. Kuitenkin saatiin KP ja matka jatkui ROP-kehään.
Caron vuoro tuli ja jännitin kovasti mitä tuomari tuumaisi hampeista. Viimeksi oli ehdottanut niiden katkaisemista kun eivät mahdu suuhun. Tällä kertaa hampaat olivat täysin kohdallaan ja tuomari totesikin niiden vaihtuneen hienosti. Carollekin siis KP, ja seuraksi Harrylle ROP-kehään.
Molemmat lapset esiintyivät hienosti, Caro liikkui paremmin, mutta silti ROP:n nappasi Harry. Caro siis VSP.
Ryhmäkehässä Harry oli aika väsynyt eikä kauheasti menestystä odotettu. Mutta niin vain sieltä rapsahti RYP-4. Hieno päivä jälleen.
Kuvia tulee myöhemmin.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Tuomarinkylän pentunäyttely 24.7. ja Eucanuba Show 26.7.
Perjantaina karavaanimme matkasi "kotinäyttelyyn" Tuomarinkylän vinttikoiraradalle. Mukana meillä oli englantilainen herrasmiehemme Harry sekä molemmat Carloksen likat Caro ja Siiri.
Tuomarina meillä oli tällä kertaa Hans Lehtinen.
Ensin kehän valtasi Harry Suskin johdolla. Herra oli jotenkin laiskalla tuulella, mutta niin vaan se tuli kehästä KP:n kanssa pihalle. Arvostelussa luki: "Hyvinkehittynyt pentu. Kaunis pää.Hyvä ilme. Hyvinkehittynyt runko. Saisi seistä paremmin edestä. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen karvapeite.
Harryn jälkeen kehään meni sitten tytöt, minä Siirin kanssa ja Suski Caron. Siiri ei ollenkaan halunnut liikkua kanssani joten siitä saimme noottia. Caro esiintyi ihan hienosti, joskaan ei halunnut seistä kunnolla, joten kumpikaan tytöistä ei Hansia miellyttänyt KP:n vertaa.
Tässä tyttösten arvostelut:
Siiri: "Sopivankokoinen pentu. Kaunis pitkä pää. Lyhyt rintakehä. Köyristää selkäänsä. Saisi käyttäytyä paremmin. Sopiva luusto"
Caro: " Hyvin hento, liian neliömäinen narttu, joka köyristää selkäänsä pahasti. Pää saisi olla voimakkaampi. Hyvä ilme. Liian hennot raajat".
Tässä kohtaa pitää olla erimieltä tuomarin kanssa ainakin Caron koosta. Se on toki vielä kesken kehityksen, kuten pennun pitääkin olla, mutta kooltaan se ei ole liian pieni eikä järjettömän hentoinen. Valitettavasti tuomaritkin on alkaneet tottua ylikokoisiin podengoihin, josta seuraa se, että oikeankokoiset pennut ja koirat tuomitaan liian pieniksi...
Muutenkin viime aikoina on yleinen linja pentunäyttelyissä ollut kauhean ankara. Siis monissa roduissa on kuullut, että tuomari ei ole antanut KP:ta koska pentu on ollut liian pentumainen.. Hei haloo... Pennun kuuluu olla pentumainen.. ;)
Sunnuntaina suuntasimme kohti Eucanuba Show:ta, jälleen Tuomarinkylään, jossa kehässä olisivat osaomistuskoirani Kira ja Sentti. Päivä oli lämmin ja kehässä oli hyvä tunnelma. Pieniä karkeita oli ilmoitettu 5 kpl: kaksi junnu-urosta, yksi valio uros, yksi nuorten luokan narttu sekä avoimen luokan narttu. Paikanpäällä huomasin, että kehässä olisi myös meidän Oliverin tytär, joka oli hakemassa viimeistä sertiään.
Ensimmäisenä oli kehässä Sentti, junnuissa yhdessä Väinön kanssa. Sentti esiintyi hienosti Virpin esittämänä. Olihan Hanna-Leena toiminut hyvänä coutsina ennen näyttelyä. Sentti sai luokkavoiton eri:llä ja niin jäätiin jännäämään PU-kehää.
Tässä Centro:
Ja kilpakumppanit Väinö ja Kaapo:
Nartuista ensin kehään meni Hanna-Leenan kanssa Kira. Kira on kehittynyt tosi paljon ja on todella kaunis rungoltaan. Liikkuu hienosti myös. Tässä likasta pari kuvaa. Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta sentään jotain:
Oliverin Zippo-tyttökin esiintyi hienosti ja Kiran tavoin sai ERI:n. Zippo voitti tänään "karvan mitalla" ja niimpä ensimmäinen Oliverin jälkeläinen valioitui. =)
Tuomarina meillä oli tällä kertaa Hans Lehtinen.
Ensin kehän valtasi Harry Suskin johdolla. Herra oli jotenkin laiskalla tuulella, mutta niin vaan se tuli kehästä KP:n kanssa pihalle. Arvostelussa luki: "Hyvinkehittynyt pentu. Kaunis pää.Hyvä ilme. Hyvinkehittynyt runko. Saisi seistä paremmin edestä. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen karvapeite.
Harryn jälkeen kehään meni sitten tytöt, minä Siirin kanssa ja Suski Caron. Siiri ei ollenkaan halunnut liikkua kanssani joten siitä saimme noottia. Caro esiintyi ihan hienosti, joskaan ei halunnut seistä kunnolla, joten kumpikaan tytöistä ei Hansia miellyttänyt KP:n vertaa.
Tässä tyttösten arvostelut:
Siiri: "Sopivankokoinen pentu. Kaunis pitkä pää. Lyhyt rintakehä. Köyristää selkäänsä. Saisi käyttäytyä paremmin. Sopiva luusto"
Caro: " Hyvin hento, liian neliömäinen narttu, joka köyristää selkäänsä pahasti. Pää saisi olla voimakkaampi. Hyvä ilme. Liian hennot raajat".
Tässä kohtaa pitää olla erimieltä tuomarin kanssa ainakin Caron koosta. Se on toki vielä kesken kehityksen, kuten pennun pitääkin olla, mutta kooltaan se ei ole liian pieni eikä järjettömän hentoinen. Valitettavasti tuomaritkin on alkaneet tottua ylikokoisiin podengoihin, josta seuraa se, että oikeankokoiset pennut ja koirat tuomitaan liian pieniksi...
Muutenkin viime aikoina on yleinen linja pentunäyttelyissä ollut kauhean ankara. Siis monissa roduissa on kuullut, että tuomari ei ole antanut KP:ta koska pentu on ollut liian pentumainen.. Hei haloo... Pennun kuuluu olla pentumainen.. ;)
Sunnuntaina suuntasimme kohti Eucanuba Show:ta, jälleen Tuomarinkylään, jossa kehässä olisivat osaomistuskoirani Kira ja Sentti. Päivä oli lämmin ja kehässä oli hyvä tunnelma. Pieniä karkeita oli ilmoitettu 5 kpl: kaksi junnu-urosta, yksi valio uros, yksi nuorten luokan narttu sekä avoimen luokan narttu. Paikanpäällä huomasin, että kehässä olisi myös meidän Oliverin tytär, joka oli hakemassa viimeistä sertiään.
Ensimmäisenä oli kehässä Sentti, junnuissa yhdessä Väinön kanssa. Sentti esiintyi hienosti Virpin esittämänä. Olihan Hanna-Leena toiminut hyvänä coutsina ennen näyttelyä. Sentti sai luokkavoiton eri:llä ja niin jäätiin jännäämään PU-kehää.
Tässä Centro:
Ja kilpakumppanit Väinö ja Kaapo:
Nartuista ensin kehään meni Hanna-Leenan kanssa Kira. Kira on kehittynyt tosi paljon ja on todella kaunis rungoltaan. Liikkuu hienosti myös. Tässä likasta pari kuvaa. Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta sentään jotain:
Oliverin Zippo-tyttökin esiintyi hienosti ja Kiran tavoin sai ERI:n. Zippo voitti tänään "karvan mitalla" ja niimpä ensimmäinen Oliverin jälkeläinen valioitui. =)
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Pentukarkeloissa
Ollaan käyty nyt Carloksen ipanoiden (Caro ja Siiri) sekä Harryn kanssa parissa pentukarkelossa.
Ensimmäisenä oli 12.7. vuorossa Riihimäki, jossa tuomarina Outi Piisi-Putta. Koirat saivat ihan mukavat arvostelut, mutta tuomarin mielestä ei olleet KP:n arvoisia kukaan. Tuloksena siis Siiri (Caramelon Best In Show) PEK-1; Caro (Caramelon Simply The Best) PEK-2 ja Harry (Hulmility King of Chaos) PEK-1.
Tuossa kuva Harrysta (lisää tuloo kun saadaan koneelle):
Vaikka sen kummempaa menestystä ei tullut, ollaan todella tyytyväisiä pentujen esiintymiseen. Kaikki olivat reippaita ja käyttäytyivät hienosti.
Seuraava koitos oli heti seuraavana viikonloppuna (18.7.) Heinolassa. Täällä paikalla Caro ja Harry ja tuomarina Iso-Britanniasta Chris Tomas. Tällä kertaa tuomari piti molemmista pennuista KP:n verran ja tulos oli siis Harry PEK-1, KP, ROP ja Caro PEK-1, KP, VSP. Harry pääsi ryhmässäkin finaaliin ja kuuden parhaan joukkoon, mutta sijoituksille pieni poika ei vielä yltänyt. Oli takana rankka päivä eikä esiintyminen oikein maistunut ryhmässä enää.
Harryn arvostelu: "Good head with correct muzzle. Good eye shape. Correct ear size. Good shoulder placement. Coarse coat. Good rear and tail. Moved well. Nice breed type. " eli "Hyvä pää ja oikea kuono. Hyvä silmien muoto. Oikea korvien koko. Hyvä olkavarsi. Karkea karva. Hyvä takaosa ja häntä. Liikkuu hyvin. Hieno rotutyyppi."
Caron arvostelu: "Good head type. Good overall conformation. Good front and rear. Would have preferred a harsher coat. Good tailset. Moved well" eli "Hyvä pään tyyppi. Hyvä yleisilme/rakenne. Hyvä etu-ja takaosa. Toivoisin karkeampaa karvaa. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu hyvin."
Kuvia:
Heinolan jälkeen, heti seuraavana päivänä oli vuorossa Tuomarinkylän pentunäyttely, johon Raisa Savanderin arvosteltavaksi saapuivat Caro ja Harry. Molemmat esiintyivät todella hienosti, tuloksena rotukehästä Caro PEK-1 (KP jäi saamatta vielä vallattomien hampaitten takia) ja Harry PEK-1, KP, ROP.
Harryn arvostelu:"Erittäin viehättävä. 6 kk. Erittäin kaunis pää. Hyvät silmät. Hyvä kuono-osa. Purenta OK. Hyvä korva-asento, niska ja kaula. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Vahva selkä. Liikkuu kauniisti kaikilta osin. Erinomainen karvapeite. Hyvin lupaava".
Myös Caro esiintyi hienosti ja arvostelukin oli sen mukainen: "Hyvin miellyttävä pentu. Hyvä pää, silmät ja korvat. Valitettavasti alakulmahampaat ovat liian tiukassa. Hyvä niska ja kaula. Vahva selkä. Hyvät reidet ja polvet. Liikkuu mukavasti kaikilta osin. Karvapeite voisi olla karkeampi."
Oltiin siis todella tyytyväisiä hienojen lasten kehäkäyttäytymiseen. Molemmat olivat oikein reippaita ja ainakin omasta mielestäni kauniita katsella. =)
Tässä pari otosta penneleistä:
Harry tosin oli päättänyt järjestää vielä lisäjännitystä meille. Ryhmäkisaan valmistauduttiin samoin "läpijuoksu"-ajatuksin kuin podengojen kanssa yleensä voi valmistautua, mutta tänään oli toisin. Harry otettiin neljän parhaan sakkiin Alaskan malamuutin, samojedin sekä länsigöötanmaanpystykorvan kanssa. Ei meinattu uskaltaa edes kuunnella kun kuuluttaja alkoi sijoituksia kertomaan.. Olisiko Harry neljäs, kun tuli viimeisenä valituksi jatkoon... Näin ei käynyt vaan Harry oli lopulta RYP-2, mikä on todella hienosti pieneltä mieheltä vanhempien pentujen joukossa. Huonolle ei hävitty, sillä voittaja Alaskan malamuutti päätyi loppukarkeloissa sijalle BIS-2. Ryhmän kolmoseksi kiri samojedi ja neljännen paikan valtasi göötti.
Ei voi muuta kuin hymyillä onnellisena. Tässä vielä pari otosta hienosta pojasta pokaaleineen:
Meillä oli myös paikalla erinäinen lauma tsemppaajia ja seuralaisia. Kiitokset kaikille mukavasta päivästä ja seurasta!! =)
CENTRO poikkeuksellisesti paikallaan:
Kira on hyvinkoulutettu tullivirkailija/taskuvaras/rantapummi "En se mää ollu..." ;) :
Ja paikalla myös ihana Juuso, josta näköjään tuli häkkieläin hetkeksi:
Kiitokset myös Harryä kaikissa näyttelyissä handlanneelle Suskille... Olet huippu! =P
Ensimmäisenä oli 12.7. vuorossa Riihimäki, jossa tuomarina Outi Piisi-Putta. Koirat saivat ihan mukavat arvostelut, mutta tuomarin mielestä ei olleet KP:n arvoisia kukaan. Tuloksena siis Siiri (Caramelon Best In Show) PEK-1; Caro (Caramelon Simply The Best) PEK-2 ja Harry (Hulmility King of Chaos) PEK-1.
Tuossa kuva Harrysta (lisää tuloo kun saadaan koneelle):
Vaikka sen kummempaa menestystä ei tullut, ollaan todella tyytyväisiä pentujen esiintymiseen. Kaikki olivat reippaita ja käyttäytyivät hienosti.
Seuraava koitos oli heti seuraavana viikonloppuna (18.7.) Heinolassa. Täällä paikalla Caro ja Harry ja tuomarina Iso-Britanniasta Chris Tomas. Tällä kertaa tuomari piti molemmista pennuista KP:n verran ja tulos oli siis Harry PEK-1, KP, ROP ja Caro PEK-1, KP, VSP. Harry pääsi ryhmässäkin finaaliin ja kuuden parhaan joukkoon, mutta sijoituksille pieni poika ei vielä yltänyt. Oli takana rankka päivä eikä esiintyminen oikein maistunut ryhmässä enää.
Harryn arvostelu: "Good head with correct muzzle. Good eye shape. Correct ear size. Good shoulder placement. Coarse coat. Good rear and tail. Moved well. Nice breed type. " eli "Hyvä pää ja oikea kuono. Hyvä silmien muoto. Oikea korvien koko. Hyvä olkavarsi. Karkea karva. Hyvä takaosa ja häntä. Liikkuu hyvin. Hieno rotutyyppi."
Caron arvostelu: "Good head type. Good overall conformation. Good front and rear. Would have preferred a harsher coat. Good tailset. Moved well" eli "Hyvä pään tyyppi. Hyvä yleisilme/rakenne. Hyvä etu-ja takaosa. Toivoisin karkeampaa karvaa. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu hyvin."
Kuvia:
Heinolan jälkeen, heti seuraavana päivänä oli vuorossa Tuomarinkylän pentunäyttely, johon Raisa Savanderin arvosteltavaksi saapuivat Caro ja Harry. Molemmat esiintyivät todella hienosti, tuloksena rotukehästä Caro PEK-1 (KP jäi saamatta vielä vallattomien hampaitten takia) ja Harry PEK-1, KP, ROP.
Harryn arvostelu:"Erittäin viehättävä. 6 kk. Erittäin kaunis pää. Hyvät silmät. Hyvä kuono-osa. Purenta OK. Hyvä korva-asento, niska ja kaula. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Vahva selkä. Liikkuu kauniisti kaikilta osin. Erinomainen karvapeite. Hyvin lupaava".
Myös Caro esiintyi hienosti ja arvostelukin oli sen mukainen: "Hyvin miellyttävä pentu. Hyvä pää, silmät ja korvat. Valitettavasti alakulmahampaat ovat liian tiukassa. Hyvä niska ja kaula. Vahva selkä. Hyvät reidet ja polvet. Liikkuu mukavasti kaikilta osin. Karvapeite voisi olla karkeampi."
Oltiin siis todella tyytyväisiä hienojen lasten kehäkäyttäytymiseen. Molemmat olivat oikein reippaita ja ainakin omasta mielestäni kauniita katsella. =)
Tässä pari otosta penneleistä:
Harry tosin oli päättänyt järjestää vielä lisäjännitystä meille. Ryhmäkisaan valmistauduttiin samoin "läpijuoksu"-ajatuksin kuin podengojen kanssa yleensä voi valmistautua, mutta tänään oli toisin. Harry otettiin neljän parhaan sakkiin Alaskan malamuutin, samojedin sekä länsigöötanmaanpystykorvan kanssa. Ei meinattu uskaltaa edes kuunnella kun kuuluttaja alkoi sijoituksia kertomaan.. Olisiko Harry neljäs, kun tuli viimeisenä valituksi jatkoon... Näin ei käynyt vaan Harry oli lopulta RYP-2, mikä on todella hienosti pieneltä mieheltä vanhempien pentujen joukossa. Huonolle ei hävitty, sillä voittaja Alaskan malamuutti päätyi loppukarkeloissa sijalle BIS-2. Ryhmän kolmoseksi kiri samojedi ja neljännen paikan valtasi göötti.
Ei voi muuta kuin hymyillä onnellisena. Tässä vielä pari otosta hienosta pojasta pokaaleineen:
Meillä oli myös paikalla erinäinen lauma tsemppaajia ja seuralaisia. Kiitokset kaikille mukavasta päivästä ja seurasta!! =)
CENTRO poikkeuksellisesti paikallaan:
Kira on hyvinkoulutettu tullivirkailija/taskuvaras/rantapummi "En se mää ollu..." ;) :
Ja paikalla myös ihana Juuso, josta näköjään tuli häkkieläin hetkeksi:
Kiitokset myös Harryä kaikissa näyttelyissä handlanneelle Suskille... Olet huippu! =P
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Carloksen eka nollarata!!!
Tänään oltiin taas Purina-arenalla möllikisoissa Carloksen kanssa. Mukana oli koko poppoo ja Olli otti tuntumaa harjoitusesteisiin. Intoa löytyi, vähän liikaakin, ja parin rallierikoiskokeen jälkeen totesin, että Olli ei ollut tänään kisavireessä kun "ei korvia, ei korvia"-meininki oli päällä.
Carloksen ilmoitin taas minimölleihin. Meitä oli tällä kertaa kisaamassa 41 parivaljakkoa ja rata oli aika monimutkainen möllirata. Ihanne aika oli 48 sec ja radan pituus 150 m. Oli paljon puuhattavaan ja pari ansaakin. Rataan tutustuessa olin varma, että jälleen menemme niistä muutamaan, mutta toisin kävi....
Radalle valmistautuessa, Carlos oli rauhallinen, melkein liiankin rauhallinen... Se vaan nuuskutteli maata ja veti tyttöjen luo.. Olin ihan varma, että mettään menee ja rytinällä.. Ei siis ollut paineita radalle lähtiessä lainkaan.
Ensimmäiset kaksi estettä ja sukellus putkeen sujui vauhdilla, ja sen jälkeen oli oikeastaan radan haasteellisin osuus, eli kolme hyppyä jokainen vähän eri puolilta ja suunnasta. Tässä kohtaa meillä tuhriintui aikaa kun ei oikein heti ymmärretty toisiamme Carloksen kanssa, mutta virheitä ei tullut. Loppu osuus radasta meni siististi. Olin varma, että ainakin jotain virheitä meille tuli, mutta upea rata se kuitenkin oli ja olin erittäin tyytyväinen Carloksen suoritukseen.
Sitten kun tulokset tulivat, niin varsinainen pommi tuli.. Olimme tulleet sijalle 9 / 41 ja ratavirheiden kohdalla oli pyöreä NOLLA!!!! Aikavirhepisteitä meille kuitenkin tuli kun keskiesteillä tapahtuneen hidastelun vuoksi aikamme oli 50 sec paikkeilla. Mutta kyllä meikä oli yhtä hymyä kun astelin ilmoitustaululta autolle.
Tuossa video Carloksen hienosta menosta:
Carloksen ilmoitin taas minimölleihin. Meitä oli tällä kertaa kisaamassa 41 parivaljakkoa ja rata oli aika monimutkainen möllirata. Ihanne aika oli 48 sec ja radan pituus 150 m. Oli paljon puuhattavaan ja pari ansaakin. Rataan tutustuessa olin varma, että jälleen menemme niistä muutamaan, mutta toisin kävi....
Radalle valmistautuessa, Carlos oli rauhallinen, melkein liiankin rauhallinen... Se vaan nuuskutteli maata ja veti tyttöjen luo.. Olin ihan varma, että mettään menee ja rytinällä.. Ei siis ollut paineita radalle lähtiessä lainkaan.
Ensimmäiset kaksi estettä ja sukellus putkeen sujui vauhdilla, ja sen jälkeen oli oikeastaan radan haasteellisin osuus, eli kolme hyppyä jokainen vähän eri puolilta ja suunnasta. Tässä kohtaa meillä tuhriintui aikaa kun ei oikein heti ymmärretty toisiamme Carloksen kanssa, mutta virheitä ei tullut. Loppu osuus radasta meni siististi. Olin varma, että ainakin jotain virheitä meille tuli, mutta upea rata se kuitenkin oli ja olin erittäin tyytyväinen Carloksen suoritukseen.
Sitten kun tulokset tulivat, niin varsinainen pommi tuli.. Olimme tulleet sijalle 9 / 41 ja ratavirheiden kohdalla oli pyöreä NOLLA!!!! Aikavirhepisteitä meille kuitenkin tuli kun keskiesteillä tapahtuneen hidastelun vuoksi aikamme oli 50 sec paikkeilla. Mutta kyllä meikä oli yhtä hymyä kun astelin ilmoitustaululta autolle.
Tuossa video Carloksen hienosta menosta:
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Jarkin ekat ratakisat
Oltiin tänään Tuomarinkartanon vinttikoirakeskusksessa ratakisoissa Jarkon kanssa. Kisa oli Jarkon ensimmäinen ratakisa, tosin kerran aiemmin oltiin ilmoittauduttu, mutta kisa keskeytettiin silloin ennen meidän vuoroa rankan sateen ja sen aiheuttaman liukastumis- ja loukkaantumisvaaran takia.
Tänään Jarkon pariksi juoksemaan tuli viehkeä karkeakarvainen keskarineito Carrie (Vehkakallion Charlotta). Kisat alkoivat lääkärintarkastuksella klo 1030. Kisat itsessään alkoivat klo 12 ja meillä oli lähtö 42, joten saimme muutaman tunnin odotella ja nauttia kisatunnelmasta.
Tällä kertaa podengolähtö oli laitettu myös toto-lähdöksi, jossa sai veikata voittajaa. Tottakai piti podengolähdön totoamista kannattaa ja koittaa onneaan, joten kävimme laittamassa Jarkille lapun. Tuloksena tästä oli paketti Royal Canin- kakkapusseja kotelon kera sekä hieno Hackmanin juustohöylä. =)
Kun Jarkon ja Carrien lähtö lähestyi alkoi vatsassani olemaan enemmän perhosia. Mietin, että miten ihmeessä saan Jarkon kiinni kun sillä on ollut taipumusta karata ja kiusotella kiinniotettaessa.
Koirat kopitettiin ja lähtölupa saatiin. Jarkki ja Carrie ampaisivat matkaan ja juoksu sujui hyvin. Matkan pituus oli tällä kertaa 480 m. Olin valmiiksi odottamassa Jarkkoa kohdassa, jossa viehe pysähtyisi, mikä meinasi koitua virheeksi. Pitkällä matkalla koirat kun juoksevat ensin kerran tämän kohdan ohi ja vasta seuraavalla kierroksella pysähtyvät siihen. Jarkko kuitenkin jotenkin havaitsi minut tässä kohtaa ja sadasosasekunnin ajan näytti siltä, että Jarkko keskeyttäisi ja tulisi moikkaamaan mammaa, mutta onneksi viehe vei mielenkiintoisuudessa voiton. Jopa vieheen vetäjä mainitsi juoksun jälkeen asiasta.
Matka kuitenkin jatkui mammasta huolimatta ja molemmat koirat pääsivät maaliin. Jarkko ensin ja Carrie hetken päästä. Jarkon voittoaika oli 40,75 s. mikä oli podengojen rataennätys Tuomarinkylän radalla. Aika hyvin ensikertalaiselta.
Sertejä podengot eivät vielä voi radalta saada eivätkä valioituakaan, vaikka niillä kilpailuoikeudet onkin, sillä niille ei ole juostu vertailuaikoja käyttövalioaikaa varten. Niitä nyt sitten keskariporukalla koitetaan juoksennella ja saada kerättyä. Voi hyvin olla, että nämä nyt kisaavat eivät ikänään tule juoksemaan serteistä, mutta tehdään työtä nyt ainakin tulevia sukupolvia varten. Aika näyttää ja innostus kuinka pitkään käyttövalioaikojen aikaasaaminen kestää. Me ainakin oman poppoon puolesta teemme asian eteen niin paljon kuin mahdollista on.
Saimme siis tänään nauttia menestyksestä ja hyvästä ilmasta. Seuraava ratakisa on samassa paikassa parin viikon kuluttua eli keskiviikkona 15.7. Sen jälkeen Jarkko jääkin näyttely ja juoksutauolle ja palaa kehään ja maastoradalle vasta Mustialassa 15.-16.8.
Tänään Jarkon pariksi juoksemaan tuli viehkeä karkeakarvainen keskarineito Carrie (Vehkakallion Charlotta). Kisat alkoivat lääkärintarkastuksella klo 1030. Kisat itsessään alkoivat klo 12 ja meillä oli lähtö 42, joten saimme muutaman tunnin odotella ja nauttia kisatunnelmasta.
Tällä kertaa podengolähtö oli laitettu myös toto-lähdöksi, jossa sai veikata voittajaa. Tottakai piti podengolähdön totoamista kannattaa ja koittaa onneaan, joten kävimme laittamassa Jarkille lapun. Tuloksena tästä oli paketti Royal Canin- kakkapusseja kotelon kera sekä hieno Hackmanin juustohöylä. =)
Kun Jarkon ja Carrien lähtö lähestyi alkoi vatsassani olemaan enemmän perhosia. Mietin, että miten ihmeessä saan Jarkon kiinni kun sillä on ollut taipumusta karata ja kiusotella kiinniotettaessa.
Koirat kopitettiin ja lähtölupa saatiin. Jarkki ja Carrie ampaisivat matkaan ja juoksu sujui hyvin. Matkan pituus oli tällä kertaa 480 m. Olin valmiiksi odottamassa Jarkkoa kohdassa, jossa viehe pysähtyisi, mikä meinasi koitua virheeksi. Pitkällä matkalla koirat kun juoksevat ensin kerran tämän kohdan ohi ja vasta seuraavalla kierroksella pysähtyvät siihen. Jarkko kuitenkin jotenkin havaitsi minut tässä kohtaa ja sadasosasekunnin ajan näytti siltä, että Jarkko keskeyttäisi ja tulisi moikkaamaan mammaa, mutta onneksi viehe vei mielenkiintoisuudessa voiton. Jopa vieheen vetäjä mainitsi juoksun jälkeen asiasta.
Matka kuitenkin jatkui mammasta huolimatta ja molemmat koirat pääsivät maaliin. Jarkko ensin ja Carrie hetken päästä. Jarkon voittoaika oli 40,75 s. mikä oli podengojen rataennätys Tuomarinkylän radalla. Aika hyvin ensikertalaiselta.
Sertejä podengot eivät vielä voi radalta saada eivätkä valioituakaan, vaikka niillä kilpailuoikeudet onkin, sillä niille ei ole juostu vertailuaikoja käyttövalioaikaa varten. Niitä nyt sitten keskariporukalla koitetaan juoksennella ja saada kerättyä. Voi hyvin olla, että nämä nyt kisaavat eivät ikänään tule juoksemaan serteistä, mutta tehdään työtä nyt ainakin tulevia sukupolvia varten. Aika näyttää ja innostus kuinka pitkään käyttövalioaikojen aikaasaaminen kestää. Me ainakin oman poppoon puolesta teemme asian eteen niin paljon kuin mahdollista on.
Saimme siis tänään nauttia menestyksestä ja hyvästä ilmasta. Seuraava ratakisa on samassa paikassa parin viikon kuluttua eli keskiviikkona 15.7. Sen jälkeen Jarkko jääkin näyttely ja juoksutauolle ja palaa kehään ja maastoradalle vasta Mustialassa 15.-16.8.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Harryn ensimmäinen Match Show / Harry's First Match Show
Eilen illalla pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme kohti Petikkoa ja Harryn ensimmäistä Match Showta. Poika on kotiutunut sen verran hyvin, että päätimme kokeilla miten näyttelyissä oleminen sujuu. / Yesterday we packed our podengos in the car and drove to Petikko and Harry's first Match Show. Potter has been adapting so well to his new environment that we dared to try how he takes the shows.
Aluksi vähän jännitti kun paikalla oli niin paljon erilaisia koiria ja ihmisiä, mutta hetken päästä Harry istuskeli jo ihan lunkisti omalla tuolilla Carloksen vieressä. Lihapullat ja grillattu makkara maistuivat hyvälle ja oli mukava seurailla muita koiria ja touhuta vähän itsekin. / At first Harry was a little worried about all the people and dogs of different breeds that were around us but in a moment, following Carlos' example, he was laying on the ground relaxed. We also had our picnic supplies with us - meatballs and saussage - and that lightened our dog's day. =)
Kehään pääseminen kesti tovin, tuolla kun ei ollut erikseen pentujen kehää vaan kaikki urokset ja nartut olivat yhtä aikaa kehässä. Harry taisi vähän väsyä odotteluun ja meinasi sanoa, ettei liiku mihinkään. Vähän heräteltiin poikaa ja sitten mentiin kehään. Liikkuminen ja seisominen sujuivat mallikkaasti, mutta tuomari täti ei ollut kiva. Hyvä kokemus se kuitenkin oli pienelle ensikertalaiselle. Eikä enempää voi vaatiakaan maassa kolme päivää vasta viettäneeltä lapsukaiselta. / It took a while to get to the ring since there weren't, as normally is, a separate ring for the puppies. All males (and females) were together. Harry was nro 42, so we had to wait quite a long time. That might be one reason for the little reluctance of Harry to be touched by the judge. We did not want to tease Harry so we just walked in the ring for a moment and then went to a nice park to run free. I was really happy about the way Harry presented himself in the ring. Some more practice and he is ready to mesmerise all the judges as he has already done to me..
Mölliagissa Carloksen kanssa
Oltiin Carloksen kanssa keskiviikkona agilityn möllikisoissa. Paikalla oli porukkaa todella paljon ja kello oli yli 22 kun päästiin odottelun jälkeen radalle..
Carloksella oli odottelusta huolimatta meno päällä ja se oli todella hyvällä tuulella. Ohjaaja sen sijaan oli aivan kuutamolla. Mutta kivaa oli kuitenkin. Ja se on pääasia. Tuossa video, josta voipi seurata meidän menoa...
Carloksella oli odottelusta huolimatta meno päällä ja se oli todella hyvällä tuulella. Ohjaaja sen sijaan oli aivan kuutamolla. Mutta kivaa oli kuitenkin. Ja se on pääasia. Tuossa video, josta voipi seurata meidän menoa...
Tuomarikin oli tykännyt kovasti pienestä energiapakkauksestamme.. Oli sanonut toimitsijalle, että hänkin haluaa tuollaisen.. =)
Harri kotiutuu
Nyt on Harri ollut kolme päivää kotona ja on mukana porukassa täysin... Touhuaa muiden mukana ja ottaa mallia ja oppii. Tänään oppi tulemaan "tietokoneelle", eli tietokonetuoliin istumaan selän taakse. Oli nähnyt Carloksen tekevän niin, joten ilmeisesti meinasi, että tietokoneilu kuuluu olennaisena osana pienen pojan päivätoimintaan.
Tässä muutama kuva Harrista Suomessa:
Perhepotretti (Potter, Rumppis, Carlos ja Omppu):
Iltasella mennään käymään Match Showssa Harrin kanssa vähän tutustumassa näyttelytouhuihin. Koitetaan saada sieltäkin kuvamateriaalia.
Tässä pari kuvaa Harrista Englannissa:
Harri ja sisko Holly ja Hartsa ulkoilemassa:
Tässä muutama kuva Harrista Suomessa:
Perhepotretti (Potter, Rumppis, Carlos ja Omppu):
Agilitykisoissa turistina:
Niityllä kirmailua Martan kanssa:
Porukassa niityllä:
Koirapuistoilua:
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Potterin perhe
Tutkiskelin nettiä ja kaivelin sähköpostia. Löysin Potterin vanhemmista kuvia:
ISÄ: Plushcourt Vencedor
PENTUNA
Maailmanvoittaja-08, AVO ERI-1
EMÄ: Plushcourt Sabatina at Hulmilty
ISÄ: Plushcourt Vencedor
PENTUNA
Maailmanvoittaja-08, AVO ERI-1
EMÄ: Plushcourt Sabatina at Hulmilty
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Kaaoksen Kuningasta odotellessa....
On se odottavan aika pitkä... Sen saa todeta yhä uudestaan ja uudestaan kun odottelee uutta pentua tulevaksi. Tällä kertaa semmoista lähdetään ihan hakemaan. Tie siis vie Englantiin ensi perjantaina noutamaan Hulmility King of Chaosta, "Harrya" eli kotoisammin "Potteria".
Potterin kanssa palataan kotio sunnuntaina ja sitten tutustellaan pari viikkoa ennen ensimmäisiä pentumittelöitä. Jätkä kun on ilmoitettu jo viiteen pentukarkeloon, vaikkei ole edes vielä tassuaan Suomen kamaralle laittanut.
Kuvien perusteella on aika kovat odotukset jäppisestä, mutta kuhan kahtellaan minkälaiseksi herra päättää isona ruveta. Tuossa kuitenkin esimakua meidän uudesta vahvistuksesta...
Potterin kanssa palataan kotio sunnuntaina ja sitten tutustellaan pari viikkoa ennen ensimmäisiä pentumittelöitä. Jätkä kun on ilmoitettu jo viiteen pentukarkeloon, vaikkei ole edes vielä tassuaan Suomen kamaralle laittanut.
Kuvien perusteella on aika kovat odotukset jäppisestä, mutta kuhan kahtellaan minkälaiseksi herra päättää isona ruveta. Tuossa kuitenkin esimakua meidän uudesta vahvistuksesta...
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Elämää alkavan LP:n kanssa
Nyt on viikko Martan LP - tuomiosta ja ensimmäisestä Cartophen-pistoksesta. Valitettavasti näyttää siltä, että pistos ei ole tuonut mitään apua. Eikä lisäravinteiden syöttäminenkään. Viimeksi tänään koira on ollut täysin kolmijalkainen.. Sydäntä korventaa katsoa pientä elämäniloa täynnä olevaa koiraa, joka ei yksinkertaisesti pysty tekemään kaikkia niitä asioita joita se haluaisi tai joita se on sairastumiseensa asti tehnyt.
Leikkaus siis näyttää häämöttävän meillä edessä. Mutta entä jos sekään ei auta? Entä jos Martta kärsii lopun ikänsä kivuista, lihasjumeista, miten etupää ja toinen takajalka tulee reagoimaan voimakkaampaan rasitukseen, puhumattakaan siitä mitä noin aktiivisen koiran kyseessä ollen tekee henkisesti se, ettei pysty "elämään täysillä".... Mieleen piirtyviä kauhukuvia, joita en ehkä vielä edes halua ajatella...
No meni miten meni, Martti tulee saamaan kaiken mahdollisen helpotuksen, jota tarvitsee elääkseen mahdollisimman normaalin podengoelämän. Toki täytyy olla myös siihen varautunut, ettei mikään auta... Silloin pitää osaa luovuttaa. Mutta sen aika ei onneksi ole vielä. Ja toivottavasti ei tulekaan.
Nämä sanat ei ole tähän kirjoitettu sen takia, että haluaisin sääliä.. Ne on lätkitty ilmaan ihan sen takia, että nyt konkreettisesti tiedän sen tuskan minkä koiran omistaja ja perhe tuntee koiran sairastuessa johonkin näinkin vakavaan.. Pistää hiljaiseksi kyllä näin aloittelevana kasvattajana ajattella vastaava tilanne oman kasvattini omistajan kohdalle.
Entistä varmemmin olen sitä mieltä, että avoimmuutta tarvitaan. Tutkimuksia tarvitaan. Yhteistyötä tarvitaan. Kenenkään etu ei ole salailla tämmöisiä tauteja. Kenenkään etu ei ole piilottaa tuloksia. Kasvattaja on vastuussa teoistaan, mutta aina ei voi tietää. Itseasiassa aika harvoin voi tietää. Ei vaikka miten hyvin valmistautuisi. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää, että taudin puhkeaminen ei ole kenenkään vika (ellei suoranaisesti yhdistä tietoisesti sairaita vanhempia). Mutta vastuullista kasvatuksesta tekee se, että ottaa opiksi näistä puhjenneista taudeista, jakaa tiedon muiden kasvattajien kanssa ja aktiivisesti pyrkii siihen, että saataisiin nämä mahdollisimman pian taka-alalle. Ettei koskaan tarvitsisi todeta, että podengo oli perusterve rotu.. nyt kaikki kantajia.
Tauteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yhdestä kun pääsee niin toinen tulee tilalle. Siltikin pitäisin tärkeänä tutkituttaa koira niiltä osin kuin se kulloinkin on mahdollista. Moni sanoo, ettei esim. Legg Perthes kantajuus näy vanhempien lonkkakuvissa. Totta varmaankin, mutta niistä lonkkakuvista näkee onko lonkat sillä hetkellä ok. Tarkemmin tätäkin asiaa päästäisiin tutkimaan jo saataisiin geenitesti LP:tä varten. Näiden asioiden parissa työskentelee mm. Hannes Lohi työryhmineen. Heittäisin tässä haasteen jokaiselle podengon omistajalle ja kasvattajalle. Otattakaa podengoistanne verta ja lähettäkää työryhmälle. Liittäkää mukaan rehelliset terveystiedot koirasta ja sen sukulaisista. Erityisesti sairastuneiden koirien näytteitä ja niiden "terveiden" sisarusten näytteitä. Näitä kun saadaan tarpeeksi ja työryhmälle osoitettua miten tosissaan ollaan, niin ehkä jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa voimme yksinkertaisella DNA testillä tutkia kuka on kantaja ja kuka ei. Tästä on se hyöty, että myös kantajia voidaan jalostuksessa käyttää tarvittaessa kun ne osataan yhdistää terveisiin koiriin.
Jalostus ja kasvatus näin pienessä rodussa on kompromisseja täynnä. Kaikkea ei voi saada. Mutta jos kasvattajana ja rodun harrastajana voin jotain rakastamani rodun eteen tehdä, vaikka sitten vain lähettää sen pienen verinäytteen jollekin työryhmälle, niin teen sen. Ei tarvitse edes miettiä.
Tälläistä tällä erää, paatoksella ja ehkä vähän paasaten. Tärkeää asiaa yhtä kaikki. Toivottavasti edes joku tästä inspiroituu ja otattaa sen näytteen ja lähettää ne terveystiedot. Pitäkää koiristanne hyvää huolta... ja tutkituttakaa ne. Itse ne ei sitä osaa tehdä.
Leikkaus siis näyttää häämöttävän meillä edessä. Mutta entä jos sekään ei auta? Entä jos Martta kärsii lopun ikänsä kivuista, lihasjumeista, miten etupää ja toinen takajalka tulee reagoimaan voimakkaampaan rasitukseen, puhumattakaan siitä mitä noin aktiivisen koiran kyseessä ollen tekee henkisesti se, ettei pysty "elämään täysillä".... Mieleen piirtyviä kauhukuvia, joita en ehkä vielä edes halua ajatella...
No meni miten meni, Martti tulee saamaan kaiken mahdollisen helpotuksen, jota tarvitsee elääkseen mahdollisimman normaalin podengoelämän. Toki täytyy olla myös siihen varautunut, ettei mikään auta... Silloin pitää osaa luovuttaa. Mutta sen aika ei onneksi ole vielä. Ja toivottavasti ei tulekaan.
Nämä sanat ei ole tähän kirjoitettu sen takia, että haluaisin sääliä.. Ne on lätkitty ilmaan ihan sen takia, että nyt konkreettisesti tiedän sen tuskan minkä koiran omistaja ja perhe tuntee koiran sairastuessa johonkin näinkin vakavaan.. Pistää hiljaiseksi kyllä näin aloittelevana kasvattajana ajattella vastaava tilanne oman kasvattini omistajan kohdalle.
Entistä varmemmin olen sitä mieltä, että avoimmuutta tarvitaan. Tutkimuksia tarvitaan. Yhteistyötä tarvitaan. Kenenkään etu ei ole salailla tämmöisiä tauteja. Kenenkään etu ei ole piilottaa tuloksia. Kasvattaja on vastuussa teoistaan, mutta aina ei voi tietää. Itseasiassa aika harvoin voi tietää. Ei vaikka miten hyvin valmistautuisi. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää, että taudin puhkeaminen ei ole kenenkään vika (ellei suoranaisesti yhdistä tietoisesti sairaita vanhempia). Mutta vastuullista kasvatuksesta tekee se, että ottaa opiksi näistä puhjenneista taudeista, jakaa tiedon muiden kasvattajien kanssa ja aktiivisesti pyrkii siihen, että saataisiin nämä mahdollisimman pian taka-alalle. Ettei koskaan tarvitsisi todeta, että podengo oli perusterve rotu.. nyt kaikki kantajia.
Tauteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yhdestä kun pääsee niin toinen tulee tilalle. Siltikin pitäisin tärkeänä tutkituttaa koira niiltä osin kuin se kulloinkin on mahdollista. Moni sanoo, ettei esim. Legg Perthes kantajuus näy vanhempien lonkkakuvissa. Totta varmaankin, mutta niistä lonkkakuvista näkee onko lonkat sillä hetkellä ok. Tarkemmin tätäkin asiaa päästäisiin tutkimaan jo saataisiin geenitesti LP:tä varten. Näiden asioiden parissa työskentelee mm. Hannes Lohi työryhmineen. Heittäisin tässä haasteen jokaiselle podengon omistajalle ja kasvattajalle. Otattakaa podengoistanne verta ja lähettäkää työryhmälle. Liittäkää mukaan rehelliset terveystiedot koirasta ja sen sukulaisista. Erityisesti sairastuneiden koirien näytteitä ja niiden "terveiden" sisarusten näytteitä. Näitä kun saadaan tarpeeksi ja työryhmälle osoitettua miten tosissaan ollaan, niin ehkä jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa voimme yksinkertaisella DNA testillä tutkia kuka on kantaja ja kuka ei. Tästä on se hyöty, että myös kantajia voidaan jalostuksessa käyttää tarvittaessa kun ne osataan yhdistää terveisiin koiriin.
Jalostus ja kasvatus näin pienessä rodussa on kompromisseja täynnä. Kaikkea ei voi saada. Mutta jos kasvattajana ja rodun harrastajana voin jotain rakastamani rodun eteen tehdä, vaikka sitten vain lähettää sen pienen verinäytteen jollekin työryhmälle, niin teen sen. Ei tarvitse edes miettiä.
Tälläistä tällä erää, paatoksella ja ehkä vähän paasaten. Tärkeää asiaa yhtä kaikki. Toivottavasti edes joku tästä inspiroituu ja otattaa sen näytteen ja lähettää ne terveystiedot. Pitäkää koiristanne hyvää huolta... ja tutkituttakaa ne. Itse ne ei sitä osaa tehdä.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
LEGG PERTHEKSEN PALUU....
Viime aikoina on ollut paljon esillä podengojen terveys.
Moni pitää rotua perusterveenä ja siksi sitä ei tarvitse tutkia.. Eihän? Nyt vaan on niin, että viime aikoina on tullut esille paljon huolestuttavaa... Legg Perthestä, huonoja polvia.... Mutta eihän näissä mitään vikaa ole, eikä mitään tarvitse tehdä kun ei tilanne ole vielä samanlainen kuin joissakin sairaammissa roduissa.. Jokainen koira ei ole kantaja... Niin VIELÄ!!! En vaan ymmärrä ajattelutapaa "ei vielä"... MIKSI PITÄÄ ODOTTAA, että tilanne on sellainen? Miksi ei voi toimia ennaltaehkäisevästi koko rodun parasta ajatellen?
Meille todellisuus iski taas vasten kasvoja kun jälleen uusi Legg Perthes-tapaus ilmaantui. Tällä kertaa omalle koiralle. Martta, Portugalista jalostuskäyttöön varta vasten tuotu upea kaunotar, sairastui tähän viheliäiseen vaivaan ja näin ollen jalostuskäyttöä ei edes harkita. Harmi, kaunis tervepäinen ja hyväluonteinen koira, mutta no can do...
Näitä tapauksia alkaa olla vähän liikaa viime aikoina ollakseen sattumaa. Eri suvuista olevia koiria, joskin yhteisiä taustoja löytyy jos haluaa etsiä. Ongelma on aluillaan. Se on meistä kasvattajista kiinni kuinka pahaksi se halutaan päästää....
Moni pitää rotua perusterveenä ja siksi sitä ei tarvitse tutkia.. Eihän? Nyt vaan on niin, että viime aikoina on tullut esille paljon huolestuttavaa... Legg Perthestä, huonoja polvia.... Mutta eihän näissä mitään vikaa ole, eikä mitään tarvitse tehdä kun ei tilanne ole vielä samanlainen kuin joissakin sairaammissa roduissa.. Jokainen koira ei ole kantaja... Niin VIELÄ!!! En vaan ymmärrä ajattelutapaa "ei vielä"... MIKSI PITÄÄ ODOTTAA, että tilanne on sellainen? Miksi ei voi toimia ennaltaehkäisevästi koko rodun parasta ajatellen?
Meille todellisuus iski taas vasten kasvoja kun jälleen uusi Legg Perthes-tapaus ilmaantui. Tällä kertaa omalle koiralle. Martta, Portugalista jalostuskäyttöön varta vasten tuotu upea kaunotar, sairastui tähän viheliäiseen vaivaan ja näin ollen jalostuskäyttöä ei edes harkita. Harmi, kaunis tervepäinen ja hyväluonteinen koira, mutta no can do...
Näitä tapauksia alkaa olla vähän liikaa viime aikoina ollakseen sattumaa. Eri suvuista olevia koiria, joskin yhteisiä taustoja löytyy jos haluaa etsiä. Ongelma on aluillaan. Se on meistä kasvattajista kiinni kuinka pahaksi se halutaan päästää....
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Malmö KV / Ruotsin Voittaja 2009
Oliver matkusti lauantai-aamuna Hanna-Leenan matkassa Ruotsinmaalle.
Aamulla herättiin 430 ja kyydittiin Olli, Deco ja Hanna-Leena Turkuun laivalle.
Sitten jäätiin odottelemaan tuloksia.
Pieniä karkeita podengoja oli ilmoitettu 3 kpl. Kaksi narttua ja uros. Oliver oli ensimmäsenä kehässä ja kaikkihan sieltä pojalle tuli. Tuloksena AVO1, SA, SERT, CACIB, ROP, S MVA ja SV-09.
Tytöillä meni hieman heikommin, kummatkin saivat AVO2. Tuomarina oli Barbka Novak.
Eilen sitten haettiin väsyneet matkaajat kotio. Kiitos Hanna-Leena Oliverin kuskaamisesta.
Aamulla herättiin 430 ja kyydittiin Olli, Deco ja Hanna-Leena Turkuun laivalle.
Sitten jäätiin odottelemaan tuloksia.
Pieniä karkeita podengoja oli ilmoitettu 3 kpl. Kaksi narttua ja uros. Oliver oli ensimmäsenä kehässä ja kaikkihan sieltä pojalle tuli. Tuloksena AVO1, SA, SERT, CACIB, ROP, S MVA ja SV-09.
Tytöillä meni hieman heikommin, kummatkin saivat AVO2. Tuomarina oli Barbka Novak.
Eilen sitten haettiin väsyneet matkaajat kotio. Kiitos Hanna-Leena Oliverin kuskaamisesta.
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Tampere KV - komiat pärjää aina...
Pitäähän sitä hehkuttaa kun kerran on syytä siihen ja aihetta iloon..
Lauantaina pyörähdettiin Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä pienten podengojen kanssa. Porukka olikin iso, pieniä karkeita ilmoitettu 23. Tämä on eniten ikinä Suomessa.
Meiltä oli kehään ilmoitettu Carlos (Sandeisan Caramelo), Oliver (Irezumi Nascer do Sol), Martta (Acacia do Vale do Juiz) ja Hera (Hera da Terra de Montoito) sekä Hanna-Leenan ilmoittamana Sentti (Mimoso do Vale do Juiz).
Pojat oli ensin kehässä kuten aina.
Virpi esitti Sentin hienosti sen ensimmäisessä junnuluokassa ja erinomainenhan sieltä pojalle napsahti. Sentti oli tosi reipas ja iloinen kehässä ja se oli ilahduttavaa nähdä kun valitettavan usein joutuu näkemään kehässä arkoja podengoja, mitä ne ei saisi olla. Sentin tulos JUN ERI-3. Hieno alku pienen pojan näyttelyuralle. =) Kiitos Virpi ja Pete kun toitte Sentin Tampereelle ja onnittelut hyvästä alusta.
Valioluokassa Oliver teki historiaa päihittämällä todella hyvinmenestyneen isänsä valioluokassa ensimmäistä kertaa, ollen VAL ERI-1, PU1, CACIB, ROP!!! Carloskin, joka ei ollu todellakaan minkäänlaisessa näyttelykarvassa, sai erin tuomarin tarkassa syynissä ollen VAL ERI-4. Jos tuomari olisi liikuttanut koiria enemmän, olisi Capakin voinut sijoittua vielä paremmin. Mutta aina kun uudelta tuomarilta saadaan eri, pitää olla tyytyväinen.
Nartuissa oli ensin kehässä Martta. Tämä oli Martalle ensimmäinen virallinen näyttely. Junnuluokassa oli 4 narttu yhteensä ja Martta "hieman" haluton liikkumaan. Silti tuloksena junnuluokan voitto. Jo tämä olisi meille riittänyt, mutta tuomari oli eri mieltä. Paras narttu kehässä oli useampi hieno narttu, mutta niin vaan meidän Martasta tuli myös paras narttu. Eli Martin tulos lauantailta JUN ERI-1, PN1, SERT, VSP.
Hera oli nuortenluokassa pitkästä aikaa näyttelyssä ja tuloksena EH-1. Ei mitenkään huonosti sekään, ottaen huomioon, että se oli aika huonossa karvassa. Kiitokset Pialle Heran hienosta esittämisestä.
Ei siis mitenkään pöllömpi päivä... Paljon oli polemiikkia myös Martan liikkumisesta, tai no sen liikkumattomuudesta, mutta niin... Tuomari tekee ne päätökset, kokenut näkee vähäisestäkin liikkeestä onko koira ok ja sitä paitsi... Komiat pärjää aina.. ;)
Lauantaina pyörähdettiin Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä pienten podengojen kanssa. Porukka olikin iso, pieniä karkeita ilmoitettu 23. Tämä on eniten ikinä Suomessa.
Meiltä oli kehään ilmoitettu Carlos (Sandeisan Caramelo), Oliver (Irezumi Nascer do Sol), Martta (Acacia do Vale do Juiz) ja Hera (Hera da Terra de Montoito) sekä Hanna-Leenan ilmoittamana Sentti (Mimoso do Vale do Juiz).
Pojat oli ensin kehässä kuten aina.
Virpi esitti Sentin hienosti sen ensimmäisessä junnuluokassa ja erinomainenhan sieltä pojalle napsahti. Sentti oli tosi reipas ja iloinen kehässä ja se oli ilahduttavaa nähdä kun valitettavan usein joutuu näkemään kehässä arkoja podengoja, mitä ne ei saisi olla. Sentin tulos JUN ERI-3. Hieno alku pienen pojan näyttelyuralle. =) Kiitos Virpi ja Pete kun toitte Sentin Tampereelle ja onnittelut hyvästä alusta.
Valioluokassa Oliver teki historiaa päihittämällä todella hyvinmenestyneen isänsä valioluokassa ensimmäistä kertaa, ollen VAL ERI-1, PU1, CACIB, ROP!!! Carloskin, joka ei ollu todellakaan minkäänlaisessa näyttelykarvassa, sai erin tuomarin tarkassa syynissä ollen VAL ERI-4. Jos tuomari olisi liikuttanut koiria enemmän, olisi Capakin voinut sijoittua vielä paremmin. Mutta aina kun uudelta tuomarilta saadaan eri, pitää olla tyytyväinen.
Nartuissa oli ensin kehässä Martta. Tämä oli Martalle ensimmäinen virallinen näyttely. Junnuluokassa oli 4 narttu yhteensä ja Martta "hieman" haluton liikkumaan. Silti tuloksena junnuluokan voitto. Jo tämä olisi meille riittänyt, mutta tuomari oli eri mieltä. Paras narttu kehässä oli useampi hieno narttu, mutta niin vaan meidän Martasta tuli myös paras narttu. Eli Martin tulos lauantailta JUN ERI-1, PN1, SERT, VSP.
Hera oli nuortenluokassa pitkästä aikaa näyttelyssä ja tuloksena EH-1. Ei mitenkään huonosti sekään, ottaen huomioon, että se oli aika huonossa karvassa. Kiitokset Pialle Heran hienosta esittämisestä.
Ei siis mitenkään pöllömpi päivä... Paljon oli polemiikkia myös Martan liikkumisesta, tai no sen liikkumattomuudesta, mutta niin... Tuomari tekee ne päätökset, kokenut näkee vähäisestäkin liikkeestä onko koira ok ja sitä paitsi... Komiat pärjää aina.. ;)
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Elämää koiraperheessä...
Uni on aivan yliarvostettua.. eikös? Kukapa tahtoisi nukkua keskeytyksettä 8 tuntia? Tai 6? Tai edes 2? EI KUKAAN... EIHÄN?
Viime yönä oli ohjelmaa koko viikon edestä. Caro lähti illalla omaan kotiinsa ja Siiri oli sitä mieltä, että hänelle on tehty huutavaa vääryyttä kun hänet on jätetty AIIIIVAN YKSIN... KÄÄÄK... PIIP... KRÄÄH.. OUUUU... MOUU... RAUH... TRÖÖ... RRRRRR.... IIIIII... Tuossa osa yön konsertista.
Kun tähän lisää vielä My:n sekomahan, eli kerran tunnissa raaps, raaps oveen ja pihalle niin ei juuri nukuttu ei.
Nyt sitten aivot narikassa laskee vaan tunteja koska pääsee töistä kotio lepäämään... AI niin mutta eihän semmoiseen ole aikaa.. Ensin pitää mennä katsomaan ponille uutta tallipaikkaa, sitten viedä Jarkki hoitoon, hakea reissuseura meille ja pakata, järjestää.... No itse olen osani valinnut... =) Ja oikeesti.. ihanaa kun on äksöniä.
Viime yönä oli ohjelmaa koko viikon edestä. Caro lähti illalla omaan kotiinsa ja Siiri oli sitä mieltä, että hänelle on tehty huutavaa vääryyttä kun hänet on jätetty AIIIIVAN YKSIN... KÄÄÄK... PIIP... KRÄÄH.. OUUUU... MOUU... RAUH... TRÖÖ... RRRRRR.... IIIIII... Tuossa osa yön konsertista.
Kun tähän lisää vielä My:n sekomahan, eli kerran tunnissa raaps, raaps oveen ja pihalle niin ei juuri nukuttu ei.
Nyt sitten aivot narikassa laskee vaan tunteja koska pääsee töistä kotio lepäämään... AI niin mutta eihän semmoiseen ole aikaa.. Ensin pitää mennä katsomaan ponille uutta tallipaikkaa, sitten viedä Jarkki hoitoon, hakea reissuseura meille ja pakata, järjestää.... No itse olen osani valinnut... =) Ja oikeesti.. ihanaa kun on äksöniä.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Mustialan talvimaastot 7.3.2009
Perinteiset talvimaastot kirmailitiin podengojen osalta talvisessa säässä Tammelassa lauantaina 7.3.2009. Pieniä podengoja oli ilmoitettu 5 kpl ja keskikokoisia 3 kpl. Meiltä mukana oli Kasper (Gaspar da Flôr d'Esteva), Carlos (Sandeisan Caramelo) sekä Jarco (Caramelo).
Sää oli pilvinen, mutta muuten varsin mukava, mutta rata oli raskas huonon pidon ja lumi"sohjon" takia. Keskikokoiset podengot juoksivat ensin. Jarkko oli Eemelin (Alexandra's Heritage Aguaceiro) parina ja Pontus (Vehkakallion Carlos) juoksi yksin. Jarkko jäi lähdössä hieman jälkeen, mutta pääsi vieheelle ensimmäisenä kun Eemeli totesi, että homma ei ole tarpeeksi mielekästä ja keskeytti. Pontus juoksi maaliin omassa lähdössään pisteille 193. Jarkon alkuerän pisteet 266. Pontus ja Jarkko siis Finaaliin.
Pienten lähtöjä oli 3. Pareiksi arvottiin Inez (Conchita de Vedras) ja Kasper; Carlos ja Neppi (Jane do Vale do Cutileiro) ja yksin juoksi Lilli (Sandeisan Delicia). Rata oli pienemmille podengoille raskas ja Carloksen, Ineksen ja Nepin matka päättyi jo alkuerässä keskeytykseen. Carlos lähti hyvin ja juoksi hienosti, mutta ei yksinkertaisesti (kuten ei muutkaan pienemmät) päässyt lumessa eteenpäin ja voimat loppuivat. Finaaliin siis Lilli (234p) ja Kasper (256 p.).
Keskarifinaalissa Pontus (255 p.) paransi huomattavasti alkuerästä, Jarkin saadessa heikommat pisteet (211 p.). Jarkko kuitenkin keskarien voittoon tuloksella 477, 1.+ sert.
Pienten finaali oli rankka Lillille ja sen matka jäi kesken. Pisteitä kertyi kuitenkin 116 (yht 350p). Kasper teki varmaa työtä finaalissakin jopa parantaen alkuerän pisteitään (276 p.), juoksi kuin juna isojen koirien matkan ja voitti pienet podengot tuloksella 532p, 1.+ sert. Tämän lisäksi Kasper nappasi myös kaikkien rotujen päivän parhaan juoksijan palkinnon.
Molemmat pojat, Jarkko ja Kasper ovat nyt juosseet kolme kisaa, keränneet kolme voittoa ja kolme sertiä. =D
Tiia Tammisen ottamia kuvia Mustialasta: http://picasaweb.google.fi/tiia.monica.tamminen/Talvimaastot732009Mustiala#
Sää oli pilvinen, mutta muuten varsin mukava, mutta rata oli raskas huonon pidon ja lumi"sohjon" takia. Keskikokoiset podengot juoksivat ensin. Jarkko oli Eemelin (Alexandra's Heritage Aguaceiro) parina ja Pontus (Vehkakallion Carlos) juoksi yksin. Jarkko jäi lähdössä hieman jälkeen, mutta pääsi vieheelle ensimmäisenä kun Eemeli totesi, että homma ei ole tarpeeksi mielekästä ja keskeytti. Pontus juoksi maaliin omassa lähdössään pisteille 193. Jarkon alkuerän pisteet 266. Pontus ja Jarkko siis Finaaliin.
Pienten lähtöjä oli 3. Pareiksi arvottiin Inez (Conchita de Vedras) ja Kasper; Carlos ja Neppi (Jane do Vale do Cutileiro) ja yksin juoksi Lilli (Sandeisan Delicia). Rata oli pienemmille podengoille raskas ja Carloksen, Ineksen ja Nepin matka päättyi jo alkuerässä keskeytykseen. Carlos lähti hyvin ja juoksi hienosti, mutta ei yksinkertaisesti (kuten ei muutkaan pienemmät) päässyt lumessa eteenpäin ja voimat loppuivat. Finaaliin siis Lilli (234p) ja Kasper (256 p.).
Keskarifinaalissa Pontus (255 p.) paransi huomattavasti alkuerästä, Jarkin saadessa heikommat pisteet (211 p.). Jarkko kuitenkin keskarien voittoon tuloksella 477, 1.+ sert.
Pienten finaali oli rankka Lillille ja sen matka jäi kesken. Pisteitä kertyi kuitenkin 116 (yht 350p). Kasper teki varmaa työtä finaalissakin jopa parantaen alkuerän pisteitään (276 p.), juoksi kuin juna isojen koirien matkan ja voitti pienet podengot tuloksella 532p, 1.+ sert. Tämän lisäksi Kasper nappasi myös kaikkien rotujen päivän parhaan juoksijan palkinnon.
Molemmat pojat, Jarkko ja Kasper ovat nyt juosseet kolme kisaa, keränneet kolme voittoa ja kolme sertiä. =D
Tiia Tammisen ottamia kuvia Mustialasta: http://picasaweb.google.fi/tiia.monica.tamminen/Talvimaastot732009Mustiala#
Tampere KV 14.3.
Vuoden ensimmäinen näyttely meidän kohdaltamme lähestyy. Lauantaina pakataan Rimor täyteen immeisiä ja koiria ja lähdetään ajelemaan kohti Tamperetta.
Keskareita ei tällä kertaa ole ilmoitettu kun Mymmi odottelee papereita Portugalista ja Jarkki ja Maria eivät oikein voi mitään tuolta vielä saada kun täyttävät 2 v. 31.3. Näimpä tämä näyttely on Dumhund-vapaa... ;)
Kehään mennään silti neljän pienen pörriäisen voimin. Valiouroksiin rynnistää Carlos ja Oliver, junnunarttuihin äksöniä tuo meidän Martti-Hanhi. Tämä onkin Martin ensimmäinen junnuluokka. Sertiä toki toivotaan, mutta mukavaa kokemusta ensi sijaisesti lähdetään hakemaan. Nuorten luokkaan tulee meiltä vain vähän näyttelyissä käynyt Hera. Turkin puolesta voi tulla sanomista.
Kiva kuitenkin lähteä reissuun pitkästä aikaa..
Keskareita ei tällä kertaa ole ilmoitettu kun Mymmi odottelee papereita Portugalista ja Jarkki ja Maria eivät oikein voi mitään tuolta vielä saada kun täyttävät 2 v. 31.3. Näimpä tämä näyttely on Dumhund-vapaa... ;)
Kehään mennään silti neljän pienen pörriäisen voimin. Valiouroksiin rynnistää Carlos ja Oliver, junnunarttuihin äksöniä tuo meidän Martti-Hanhi. Tämä onkin Martin ensimmäinen junnuluokka. Sertiä toki toivotaan, mutta mukavaa kokemusta ensi sijaisesti lähdetään hakemaan. Nuorten luokkaan tulee meiltä vain vähän näyttelyissä käynyt Hera. Turkin puolesta voi tulla sanomista.
Kiva kuitenkin lähteä reissuun pitkästä aikaa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
